19.05.2012 02:07
<Jouko>
Siellähän taisi olla jonkun vesivoimalan halkileikkauskin nähtävillä Imatran voiman osastolla, kenties taustan rakennuksessa. Mahtaneeko siitä olla kuvaa vai oliko rakennukset jo tyystin tyhjänä?
19.05.2012 07:03
<Mikko Koho>
Siellä oli Imatrankosken vanhojen koneiden halkileikkauksesta tehty pienoismalli. Maksoi aikoinaan kuin h****tti, piti tulla tänne itärajan viereen mutta päälliköt päättivät toisin ja pienoismalli joutui tuonne ja tänne tuli laihana lohtuna pelkät kehystetyt kuvat ko. pienoismallista. Nyt en tiedä missä malli on ja en tiedä haluanko edes tietää.
Malli oli vitriinissä, en tiedä mitä kaikkea siitä sai ohjattua mutta se oli tehty ns. viimeisen päälle ammattimiehillä jotka osasivat hommansa. Se oli vielä sitä aikaa kun firmalla oli rahaa, viime kesänä, koko kesän, "Imatran teho xxxMW"-taulussa oli konesalin seinällä muistaakseni luku 866 ja vastauksena taulun korjausaikataululle sain melko sanatarkasti että "sen korjaamiseen pitäisi rakentaa telineet ja niitä ei ole talossa" ja "se on jo niin vanha että voi olla että siihen ei löydy edes kuvia."
Että näin. Vielä vuonna 1997, ollessani n.10v, kävin laitoksella ahkerasti (lue:viikoittain) näyttelyssä. Erään kerran opas sitten kyllästyneenä soitti huoltomiehelle joka oli lähdössä kotia. Huoltomies tuli, käytätti kierroksen katsomassa miltä näyttää seiskan turbiininkansi ja miten akseli pyörii. Ensimmäinen hämmästys oli se miten korkea generaattorin alaosa oli. Vaikka sen oli nähnyt lukemattomia kertoja ylhäältä päin niin vasta samalle tasolle laskeutuminen kertoi totuuden. Kotona jaksoi vielä hämmästellä sitä kun ko. laitosmies kertoi että koneessa on kaksi akselia (nyt tiedän että ovat sisäkkäin ja toinen liittyy Kaplanin juoksupyörän lapojen säätöön.) Sitten kun palasimme ns. yleisölle sallitulle alueelle niin oppaat saivat kehut että toimivat oikein ja eivät laittaneet mitään asiatonta tyyppiä, mikä ei olisi esim. osannut käyttäytyä, mukaan. Sähkötekniikkaa tajusin jo tuossa vaiheessa sen verran että koneista lähtee sen verran rajut voltit että sähkö hyppää ja tappaa ja sama on linjoissa. Tuon muistan laitosmiehelle sanoneeni heti kun oltiin menossa konesalin lattialla kohti rappusia jotka vievät alas.
Onnistuisiko nykypäivänä? Sanoisin että EI. Samoin silloin jo taulu oli seinällä ja silloin sunnuntaisin koskinäytös oli klo 15 jolloin näyttely oli samaan aikaan auki. Pariinkin otteeseen tuli oltua seuraamassa miten tehot käyttäytyivät.
Käyttäisin tuosta nykyistä muotisanaa "sidosryhmäyhteistyö" ja tuossa on varmaan suuri syy siihen miksi aikanaan lähdin lukemaan alalle. Ja siihen miksi nykymenoa (sivusta) seuratessa melkein yrjöän kun joku nuori konsultti puhuu hekumoissaan "sidosryhmäyhteistyön tärkeydestä", firmojen nettisivut ovat mitä hienoimmat mutta muualla käytännön näyttö on ihan toista. Tuntuu että suuri osa oppineista ei edes aavista mitä "sidosryhmäyhteistyö" voi parhaimmillaan olla ja mitä sillä voisi aikaansaada.
