12.08.2013 21:23 <Jarmo Puntanen> Eli vastaan siis, kun muita ei näköjään tule kokeilemaan, että Kaitakosken voimalaitoksen.

13.08.2013 15:47 <Jarmo Puntanen> Vähän monimutkaisempi järjestely on kuitenkin kyseessä:

"Nykyinen Inarijärven säännöstelyn vesioikeudellinen lupa perustuu vesistötoimikunnan 27.1.1958 tekemään päätökseen. Päätöksen pohjalta on laadittu Suomen, Norjan ja Venäjän hallitusten välinen valtiosopimus, joka allekirjoitettiin vuonna 1959. Säännöstelyn käytännön toteuttamista ohjaa sopimuksen liitteenä oleva asiakirja (Inarijärven säännöstelemisestä Kaitakosken voimalaitoksen ja padon avulla), jossa määrätään mm. säännöstelyä koskevista juoksutuksista ja vedenkorkeuksista."

http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=23255&lan=fi

13.08.2013 23:05 <NH> Totta kai tuo Jarmon esilletuoma vesistön säännöstelysopimus oli tiedossa tuota kirjoittaessani. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että säännöstely olisi aina pysynyt sopimuksen puitteissa, vaan hankaluuksia se teettää aina kun vesistöä hallinnoi useampi osapuoli. Kaikki rajan ylitse tapahtuvat asiat menevät joskus hyvinkin pitkän byrokratian kautta. Suomen ympäristökeskus ei voi vain määrätä että nyt Kaitakoskella tulvaluukut auki, Inarissa hukutaan. Vuoksella on tavallaan vastaava tilanne, mutta hieman käänteisenä, eli sopimuksen mukaan alapuolisille laitoksille on taattava riittävä vesimäärä, ja toisaalta taas laitoksille pitää maksaa korvausta liiasta vedestä. Tässä pari linkkiä vanhempiin uutisiin http://yle.fi/uutiset/inarijarven_saannostelykorvaukset_yha_maksamatta/5662445 ja http://yle.fi/uutiset/saannostelyn_virheista_korvauksia_inarissa/5112132

18.08.2013 01:16 <NH> Uskoisin että meillä molemmilla on asioista samanlainen ymmärrys. Kirjoitettu teksti vain on joskus helppo ymmärtää useammalla eri tavalla, varsinkin jos ei tiedä eikä tunne kirjoittajaa, hänen lähtökohtiaan, kirjoitustyyliään eikä asiaan perehtyneisyyden lähtötasoa. Rajavesistöjen hallintahan tapahtuu toki sopimus- ja neuvotteluteitse, jossa kaikki osapuolet saavat esittää näkemyksiään sekä tulevasta että menneestä, ja kaikki tämä nojaa jo vuosikymmeniä sitten tehtyyn säännöstelysopimukseen. Asia mistä keskustelu oikeastaan lähti liikkeelle on se että mitä kenties vaikuttaisi kokonaistilanteeseen se, että Kaitakoski olisi maakaupoissa vuonna 1947 jäänyt Suomen puolelle, ja ainoastaan Jäniskoski olisi myyty. Yhtenä vaihtoehtona tässä skenaariossa toki on sekin että entäs jos koko aluetta ei olisi myyty ollenkaan. Tällöin tilanne olisi jotakuinkin vastaavanlainen kuin Vuoksella nykyään, sillä erotuksella että Paatsjoella neuvottelupöydän takana mukana ovat myös Norjalaiset. Yleensä ottaen neuvotteluissa on aina sananvaltaa hieman enemmän sillä, joka on vahvin tai omistaa eniten, riippumatta siitä vaikka neuvottelut olisi tehty kuinka hyvässä hengessä tahansa. Neuvostoliiton aikaan tätä hyvää henkeä painotettiin todella paljon, niinpä tämän vuoksi Jäniskoski myytiinkin Neuvostoliitolle Petsamon Nikkelin sähköntuottoon saksalaissaatavien osamaksuna. Se, oliko siihen aikaan asiassa vaihtoehtoa, onkin toinen kysymys. Kun muistetaan että kuka oli Kaulatunturin nikkeliesiintymän entinen omistaja, voidaan ajatella kuinka yhteisymmärryksessä senaikainen neuvottelypöytä toimi ja kuka oli puheenjohtajana. No, se on historiaa se. Nykypäivänä ei tällaisia asioita ole ensimmäisenä uhkana. On jotain muita asioita jolla muut osapuolet pyrkivät tuomaan esille omia etujaan. Vuoksella esimerkkinä on alempien laitosten huono hyötysuhde ja koneteho sekä uoman vetokyky. Tällöin niiden omistaja ei halua liikaa vettä, ja tuo sen kyllä hyvin esille esille aina kun jotain poikkeuksellista on tapahtumassa. Tämä on toisaalta käyttäjän itse valitsema tie, koneistoja olisi voinut peruskorjata ja uomaa avartaa suuntaamalla niihin varoja. Yhtälailla tästäkin on olemassa sopimus, jossa määritellään kuinka toimitaan rajan eri puolilla. Kuinka edullinen tämä sopimus sitten on Suomelle, rivien välistä voi asiaa päätellä. Tuleeko joskus aika että sen pääkohtia voidaan uudistaa? Viimekesäinen Saimaan vedenpinnan uhkaava nousu aiheutti kovan juoksutustarpeen, ja kun alapuoliset laitokset eivät vedä, juoksevat korvaussanktiot, jotka aikoinaan on sopimuksessa määritelty, vaikka selvästi olisi alajuoksulla suurtulvien aikaan tarvetta kohentaa uoman tilannetta kaikin tavoin. Miten tämä sitten liittyy Kaitakoskeen? Eipä oikeastaan muuten, kuin laitokset vanhenevat sielläkin. Kukapa haluaisi katsoa kun vesi juoksee tulvaluukuista laitoksen hyötysuhdetta alentaen, kun koneet pyörivät maksimiteholla ja pitäisi jäädä hieman säätövaraakin. Sitten taustalla kummittelee säännöstelysopimus jossa on mukana osapuolia joilla ei ole ainuttakaan voimalaitosta. Tätä ei kannata tulkita väärin ettei sopimuksia noudatettaisi, mutta ehkäpä tuo alun johdanto hieman selvensi mitä kulissien takaista tässä yritin tuoda esille. Ajat kuitenkin ovat muuttumassa. Paatsjoella koneistoremontteja on jo tehty, ja toivottavasti Vuoksen alimpien laitostenkin tila nousee paremmaksi lähivuosina. Jäikö tässä asiassa vielä jokin auki, joka on ymmärrettävissä jollain muulla tavalla? Kaikenlaiset lisäykset ovat toki tervetulleita.

07.09.2013 07:45 <<ode>> 17.7.20?

26.02.2024 18:10 <Kalle> Täsät on kyse juu ... kyllä Herrat ois voitu jättää myymättä tätä kaitakosken aluetta.... nyt kastottuna.