<< ^ >>

sahakoski1.jpg

- Sahakosken voimalaitospato, Pori. Noormarkunjoessa olevan padon betoniosat näyttävät suht. hyväkuntoisilta. "LOUNAIS-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 3|2006 Selvitys Inhottujärven
säännöstelystä ja tilan parantamisesta" -lähteen mukaan voimala on rakennettu vuonna 1956 vuoden 1940 luvan mukaisesti. Voimalan vuosituotanto on ollut noin 1 GWh, ja kuivana aikana sähköntuotannon omistava saha on joutunut turvautumaan täysin ostosähköön. Omistaja on vuonna 2012 pyytänyt viranomaisilta lupaa parantaa patorakenteita, mutta saanut vastauksen, että siihen ei tarvita eritysta lupaa. Pudotuskorkeus on 3.4 m, mikä vastaa vain osaa Sahakosken potentiaalista.







Vuodelta 1956. Pori, Sahakoski 22.05.2013
Kuvaaja: Jarmo Puntanen
Sijainti: N 61.63877° E 21.70983° Karttapaikake Google Maps OpenStreetMap

17.06.2013 02:12 <Hartsa> Meinataankohan korjata ollenkaan ??
17.06.2013 05:38 <Mikko Koho> Periaatteessa lupa vuodelta "karttapallo ja papyruskäärö" on voimassa niin pitkään kun laitoksen rakennetta tai ainakaan hydrologisia arvoja ei muuteta siitä mille lupa on annettu. Tuohon perustuu mm. Vanhankaupunginkosken voimalan toiminta Helsingissä jossa vanha laitos on korjattu toimintaan. Sitten taas Virtaankoskella jostain syystä vanha lupa ei olekaan voimassa koska laitos ei vastaa sitä mille lupa on aikanaan saatu. Sitten kun viranomaisten kanssa oli riittävästi vetkuteltu niin viranomainen laittoikin määräyksellään laitoksen seisomaan.
17.06.2013 05:58 <Mikko Koho> Muistaakseni Virtaankoskella kiikasti se että valtaväylän patoamislupa puuttui. Jos katsoo vanhoja kuvia, esimerkiksi Linnankosken voimalasuunnitelmaa 1900-luvun alusta, (mainittakoon että Linnankoski on nykyisin kuuluisan Imatrankosken voimalan patoaltaan alla) niin voi löytää samanlaisen ratkaisun kuin siinä on. Vastakkaisilla rannoilla kaksi voimalaa ja keskellä kohisi koski vapaana. Noista voimaloista tosin vain läntinen, megawatin, laitos sai luvan ja sekin vain karbiditehtaan voimanlähteeksi. Itälaitos olisi siirtänyt voiman Pietariin mutta oli poliittisesti liian arka jotta lupa olisi aikoinaan voitu antaa, etenkin kun sijoittajat olivat ulkomaalaisia. Miksi ei sitten olisi padottu koko Vuoksen leveyttä? Ihan siksi että lupaa ei kertakaikkiaan olisi saanut. Joen leveydestä kolmannes kuului kummankin rannan omistajille ja keskimmäinen kolmannes oli valtion vesialuetta jolla turvattiin kalan nousu. Vielä nytkin, 2000-luvulla, voimassa olevasta laista löytyy sama kohta eli valtaväylää ei saa padota ilman erillistä lupaa.

© Janne Määttä 2004-2017