16.10.2012 13:34 <Mart> Johtimien risteilyä eli vuorottelua tehtiin ylikuulumisen kompensoinniksi, jos muutama avojohto kulkee samoissa pylväissä vierekkäin. Puhelinjohtimien vuorottelua varten on 2 vaihtoehtoa, viroksi "ristatus" ja "keerdlus" ("kierteily"?). "Ristatus" näkyy kuvassa, "keerdlus" tehtään sujuuvasti 2:ssa pylväsvälissä, jossa keskimmäisessä pylvässä johto kiertyy 90 astetta.

17.10.2012 17:30 <Tuomo Y> Noista vuorotteluista.

Suomalaiset menneet wanhat puhelinavojohdot voidaan jakaa karkeasti kolmeen kategoriaan: äänitaajuudella (4kHz) toimineet tilaajajohdot sekä keskusten väliset yhteydet ja kantoaaltotekniikkaan perustuneet (up to 150KHz) kaukoyhteydet. Tilaajajohto on siis nykynimeltään "asiakasyhteys" .

Vuorottelut olivat varsinkin keskusten välisissä ja kantoaaltoyhteyksissä hyvinkin tarkkoihin kaavoihin perustuvia. Pisin peruskaava oli 12,8km, jossa jokainen vuorottelupiste määräytyi. Peruskaavaa ei voinut lopettaa kesken ,joten etäisyyksien sovittamiseen oli lyhennyskaavoja 6,4km..3,2km...1,6...jne joita yhdistelemällä saatiin haluttu pituus täyteen. Kaavaan valintaan vaikutti etäisyyden lisäksi lankojen määrä orsilla.

Vuorottelussa langat kiertyvät toistensa ympäri tietyissä jaksoissa, kuitenkin niin, että naapurijohdoilla kierymisjakso on erilainen. (Tämä sama periaate on edellen mm. tietoverkkokaapeleissa) . Äänitaajuusyhteyksillä vuorotteluväli oli 200 metrin kerrannaisina. Kaikkein tiukimmin oli vuorottelut 150kHz kantoaaltoyhteyksillä, jossa vuorotteluväli oli yleensä 100metriä (joka toinen pylväs/pari) . Jos kantoaaltolinjan pylväiden väli poikkesi, esim. tien tai vesistön ylityksen vuoksi +-5m normaalista 50 metrin nimellisetäisydestä, vuorotteluhaarukka sijoitettiin jännevälille roikkumaan, jotta nimellisetäisyys toteutui.

Ohessa linkki yhteen vuorottelua käsittelevään jenkkiartikkeliin. Siinä olevat periaatteet pätivät hyvin pitkälle Suomessakin.

http://www.the-electric-orphanage.org/transpositioning/