<< ^ >>

20/0,4kV Hyvä esimerkki siitä miten saa, ennen kameran esille ottoa, suun avaamalla hankalastakin paikasta ikuistettua itselleen tärkeän muuntamon. Tämän muuntajan kohdalla tiukat rajaukset johtuvat siitä että jo päiväkodeilla itselläänkin on aika tarkat säännöt kuvaamisesta ja hoitajien ohje oli että kun ei lapsia kuvissa näy niin muuten ei ole esteitä ja hyvä kun ilmoitit niin eivät ihmettele. Toinen hoitaja muisti minut välittömästi kun kerroin nimeni. Itse en häntä muistanut, johtunee siitä että veti aikoinaan eri ryhmää, tuossa paikassa kun oli esikoulutalvenani 1993-1994 ryhmät vaippaikäisistä esikouluun asti. Itse muuntamo on kuvasta katsoen takana ja etualalla on leikkikaluvarasto, oli myös siihen aikaan kun yhden talven tuolla olin. Varasto oli melko perällä pihaa jos vertaa siihen mistä oma ryhmäni meni sisään ja minkä kokoinen silloin itse olin. Kaukaisuus ja muuntajan murina aiheuttivat tuolla käydessä pienoista jännitystä, tiedossa kun oli että seinän takana voi lähteä henki.
Muistiin on jäänyt että ko. paikassa piirrettiin ja aina oman ryhmän joku työ, joka oli ryhmän töistä parhaiten onnistunut, nostettiin seinälle jossa ne sitten roikkuivat melko pitkään, mahdollisesti esikoulun päättymiseen keväällä. Erään kerran seinälle päätyi kuva sulkeutumassa olleista (HUOM! sulkeutumassa olleista, tärkeä tieto) Imatrankosken patoluukuista. Piirtäjän voitte arvata.. Harmi että tiedossani ei ole piirustuksen nykyistä sijaintipaikkaa tai sitä onko se joskus siivouksen yhteydessä lentänyt roskiin.
Samoin näitä kuvia "peratessa" (mm. lapsia sisältäneiden ja epäonnistuneiden kuvien poisto) tuli mieleen että vaikka kehitys on monessa suhteessa yhteiskunnassa mennyt paljon taaksepäin niin erityislasten huomioonottamisessa lienee tapahtunut paljon kehitystä. Sinäkin talvena "tuomio" oli ammattilaisen suusta että kyllä minut voi kouluun laittaa mutta ei minusta koulunkävijää tule. Nyt on kaksi ammatillista tutkintoa sähköpuolelta (sähkäri ja automaatioasentaja), diplomi hyvin tehdystä automaatiopuolen opinnäytetyöstä ja AMK-opinnot kesken, juurikin siitä syystä että erityislasta ei aikoinaan kohdeltu oikein vaan yritettiin vääntää väkisin normaalin lapsen muottiin ja siitä tuli omat ongelmansa. Olisi ollut erittäin herkullista päästä juttelemaan entisen hoitajan kanssa joka kuulemma vieläkin eläkepäivillään kävelee usein ohi. Olisi ollut kiva päästä kuulemaan kommentit siitä mitä silloin minusta ajattelivat ja oliko esim. Aspergerin syndroomasta heillä mitään tietoa, todennäköisesti ei ainakaan käytännönläheisenä. Imatra 16.01.2012
Kuvaaja: Mikko Koho