110 kV
Sellua pilataan. Taustalla oikealla puolella näkyy taatusti soodakattilan rakennus jonka katolla olen itsekin päässyt yläasteen tutustumiskäynnillä käymään. Alhaalla jäi mieleen pitkä odotus, en muista miksi mutta vahva veikkaus on että oppaiden piti saada valvomosta käsiin oikea ihminen että oppilasryhmän katolle meno saatiin ilmoitettua, ko. osasto kun on yksi tehtaan vaarallisimmista.
Vasemman puolimmainen rakennus on sekin kattilarakennus mutta mikä, siitä en ole varma. Toinen soodakattila (Kaukopäässä on kaksi jotka palvelevat myös Tainionkosken tehdasta) tai kuorikattila ovat vahvimmat veikkaukset, tehtaalla on niiden lisäksi myös apukattiloita.
Kuorikattilan toiminta on helppo ymmärtää, se luonnollisesti polttaa puun kuoren joka tulee kuorinnassa ennen puun haketusta. Sen sijaan soodakattila on vähän vaikeampi, sellun keitossa on tavoitteena että sellu jää jäljelle mutta muut aineet liuotetaan höyryllä keittämällä keittolipeään, keittolipeä haihdutetaan voimalaitoksen tuottamalla höyryllä polttokelpoiseksi ja siihen liuennut puuaines poltetaan. Polton jälkeen kattilasta tuleva suolasula liuotetaan lipeäksi josta ns. kaustisoinnissa tehdään taas keittolipeää ja kierto jatkuu. Lipeää ja sen sisältämää puuainesta poltettaessa tuleva lämpö muutetaan höyryksi jolla pyöritetään, yhdessä muiden kattiloiden tuottamien höyryjen kanssa, turbiineja/generaattoreita ja turbiinien väliotoista otetaan vastapainehöyryä sellun valmistukseen sekä mm. kartonkikoneille ja muille osastoille.
Etualalla näkyvän kytkinkentän ja kattiloiden välissä on melkoisesti matkaa. Stora Enson Imatran tehtaat ovat kokonaisuutena energiaa ostavia, vaikka sellun tuotannossa tuleekin ylijäämäenergiaa niin muut prosessit kuten kartonkikoneet, CTMP-massalaitos ja päällystyskoneet syövät ylijäämäenergian.
Imatra
16.01.2012
Kuvaaja: Mikko Koho
© Janne Määttä 2004-2017