-
Fortumin Tainionkosken voimalaitos. Tainionkosken vesivoimaa on hyödynnetty jo 1800-1900-lukujen vaihteesta lähtien. Tainionkoskella sijainnut vanha vesivoimala, joka yläkanavan puolelta katsottuna sijaitsi luukkujen oikealla puolella näkyvän seinien sävyeron oikealla puolella, rakennettiin 1920-luvulla ja se oli alunperin varustettu kahdella vaaka-akselisella kaksois-Francis-koneistolla, joissa kummassakin oli peräti kaksi kaksoisturbiinia. Myöhemmin laitosta täydennettiin vielä sifoni- ja aputurbiineilla. Nykyisen Tainionkosken voimalaitoksen vanhempi osa rakennettiin 1950-luvun alussa Enso-Gutzeitin toimesta. Vanha voimala pysäytettiin loppuunajettuna 1970-luvun alussa ja purettin lopullisesti uudempaa laajennusosaa tehtäessä. Imatran voima osti laitoksen v.1983, ja alkoi suunnitella laitoksen laajentamista, sillä sen juoksutuskyky muodosti pullonkaulan Vuoksen vesivoiman hyödyntämiselle. Seinän sävyerojen rajasta oikealle puolelle oleva rakennus on 1980-luvun lopun laajennusosa.
Laitoksen putouskorkeus on 8m, teho 62MW ja maksimijuoksutus on tällä hetkellä 1040m3/s. 50-luvulta peräisin olevat kolme koneistoa ovat pystyakselisia Kaplan-koneita, joissa on sateenvarjo-tyyppinen generaattori. Neljäs koneisto on vaaka-akselinen bulb-tyyppinen Kaplan-kone, jossa generaattori on sijoitettu vesiteihin turbiinin eteen. Laitoksen ohjaus on alempana olevan Imatrankosken voimalaitoksen tapaan Fortumin vesivoimavalvomossa Muhoksessa. Yhdessä vaiheessa oli huhua ohjauksen siirtymisestä Espooseen, ja tällä hetkellä viimeisin kuulemani versio on se että ohjaus siirtyisi jossain vaiheessa Ruotsiin.
Vuodelta 1951. Imatra
22.06.2008
Kuvaaja: Mikko Koho
11.09.2008 17:50
<Hartsa >
Joo se on nykyaikaa.....mies ehtii paikalle liian myöhään kun isompaa on jo kerennyt jo tapahtua..Ennen oli toisin kun oli miehet paikalla =)
17.09.2008 21:53
<Mikko Koho>
No siin suhtees uskon kyl nykyiseen automatiikkaan. Ainakin muual teollisuudes on varsin paljon monimutkaisemmatkin myllyt samanlaises ohjaukses. Periaatehan on esim. kaasuja tekevillä laitoksilla aina se, et jos automatiikka ei osaa laitosta ajaa tai häiriötä selvittää, niin ainakin se on huolellisesti varmistettu et laitos "tulee alas" ja ajaa itsensä turvalliseen tilaan. Turvallisuuden tai vaurioiden suhteen en olis niinkään huolissani, mut sen sijaan viel tulevana inssinä ihmetyttää et miten firmoilla ei voi olla sen vertaa rahaa että joku olisi edes paikkakunnalla varallaolossa. Ei siin, jos pato murtuu tai kaasutehdas lentää taivaalle, siin ei hirveesti yks varallaolija auta mutta pelastajien kannalta se ois ensiarvoisen tärkeää että yritykseltä saadaan joku edustaja paikalle. Ja toki varallaolija voi koulutettuna käydä hoitelemassa pienenpiä häikkiä, esim. sulakkeiden palamisia tai joitain palaneita piirikortteja vaihtamassa.
10.04.2012 12:35
<Jouko>
Mainitsit kuvatekstissä "bulb" -tyypin Kaplanin. Kertoisitko hieman siitä sanamuodosta, kun sattumoisin Kissakosken voimalatyömaan aikataulussa oli maaliskuussa juurikin genun sekä bulpin asennus ja nimimuoto meni hieman ohi käsityksen... :)
10.04.2012 12:45
<Jouko>
Hieman tuli kysymyksiä lisää, jos tiedät niihin vastailla niin kiitos. Tuo sifoniturbiini ei oikein muodon lisäksi kerro tarpeeksi toiminnastaan, saati minkälaisia ovat mainitut aputurbiinit. Onko jälkimmäiset voineet olla voimalan ns. omakäyttösähkön tuottajia, eli pienempi kokoisia tehoiltaan että fyysiseltä kooltaan..? Tiedätkö onko niissä käytöissä "suosittu" Franciseja tai Kaplaneita yleensä, vai jälkimmäisiä ainoastaan?
10.04.2012 18:59
<Mikko Koho>
Bulb-turbiinin sivuprofiili löytyy tuosta esitteestä:
http://www.kemijoki.fi/kejo-fi/images/Kurkiaska_11112009.pdf/$FILE/Kurkiaska_11112009.pdf
Eli generaattori on vesiteissä ylävirran puolella ja vesi menee sen ympäriltä, johtopyörä näkyy tuon esitteen kaaviossa vesiteissä virtaussuunnassa ennen turbiinia ja juoksupyörä on ainakin täällä säädettävä. Sulkuluukkuja ei ole vaan se on korvattu settiurilla- ja palkeilla ainakin täällä. Normaalissa pystykoneessa käsittääkseni vesivirta pyrkii, jos johtopyörä pääsee, syystä tai toisesta, vapaaksi, ajamaan JOPin tiettyyn asentoon joka ei ole täysin auki- eikä kiinni. Tuossa konemallissa johtopyörä on tehty siten että jos säätövoima häviää niin JOPpi menee kiinni.
10.04.2012 20:00
<Mikko Koho>
Noista lisäkoneista on säilynyt hyvin vähän nykypäivään, tai sitten tieto on arkistoitu niin hyvin että jos "kissojen ja koirien" kanssa rupeat arkistoja penkomaan niin koirat kuolevat stressiin tai vanhuuteen ja kissatkaan eivät jaksa arkistoa loppuun (ellei sitten käytössä ole 101 Dalmatialaista..)
Mutta sen verran on säilynyt että apukoneiden sijainnit ovat tiedossa ja perusrakenne mutta "kilpitiedot" ym. tarkemmat tiedot ovat hukassa. Sifonikone oli yksinkertaisesti kahdella yhteenkytketyllä kaksois-vaaka-francisilla varustettu kone ja apukonelaitoskin oli samalla koneistoratkaisulla tehty. Sifonikoneessa vain tuloputki kävi vedenpinnan yläpuolella jolloin ei tarvittu luukku(j)a. Se, miten ilmat on alussa imetty putkesta pois, on ainakin minulle hämärän peitossa. Periaatteessa siinä vaiheessa, kun vesi virtaa kynnyksen yli, vesivirta auttaa melkoisesti ilman poistamisessa kun virtaava vesi ottaa ilmaa mukaan.
Käsittääkseni tuon suuren syntyvyyden (1947) vuonna tehtiin koneistoja vähän "virittelemällä", eli teknisellä hienoudella ei ollut niin väliä kunhan sähköä tuli. Silloinhan oli sähköpula kun Enson ja Rouhialan (nyk. Sveto- ja Lesogorsk) laitokset oli menetetty. Ainakin Kotkan Korkeakoskella oli aiemmin joku apumylly samoilta vuosilta.