<< ^ >>

Hesa1 (Large).JPG

- junaradan varrelta Helsinki, Eläintarha 30.05.2005
Kuvaaja: Inmar

08.01.2012 08:35 <n> No missä niitä pylväitä on?
04.08.2020 20:52 <Mikko Koho> Karhu Korkeasaaresta terve..

https://www.karjalainen.fi/images/fingerpori/2020/07/17072020.gif
11.04.2021 17:29 <Mikko Koho> Aikuinen mies kiipesi suurjännitejohdon pylvääseen Helsingin Mustikkamaalla lauantaina, pelastusoperaatio kesti lähes kaksi tuntia

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007913152.html
11.04.2021 17:58 <Hartsa> Aika tuuri et ei oo kärvewntynyt valokaaresta..ei onneks kiivennyt tarpeeks ylös.
11.04.2021 21:01 <Make> Senkin voi uskoa, että sähköjä ei voi tuosta vaan katkaista linjasta.
12.04.2021 00:32 <Mikko Koho> En tunne Helsingin verkkoa sen paremmin, mutta pitäisikö ohjata sähköasemia toisille syötöille. Sen jälkeen vielä linja kylmäksi ja työmaadoitus.
12.04.2021 18:39 <Late> Kyseessä Salmisaari-Herttoniemi johdot, eli melkoisen tärkeä runkoyhteys. Toisaalta 110 kV verkko on vahvasti silmukoitu Helsingissä, joten katko oli kuitenkin järjesteltävissä... Vaatii kuitenkin järjestelyjä...
21.04.2021 15:08 <Topiax> Kyllä ei aikuinen mies kiipeä suurjännitepylvääseen. Keskenkasvuisuutta ja järjen köyhyyttä sellainen osoittaa, ei aikuisuutta.

>Aikuinen mies kiipesi suurjännitejohdon pylvääseen...

21.04.2021 17:05 <KMW> Aikuisia on hyvin moneen junaan. On keskenkasvuisuutta, järjen köyhyyttä, tilapäisiä ja pysyviä mielenhäiriöitä, päihdyttäviä nesteitä ja kiinteitä aineita erilaisine vaikutuksineen, hallusinaatioita, vedonlyöntejä, haasteita, haluja ottaa selfieitä omituisissa paikoissa, ja ylipäätään aika paljon kaikenlaisia syitä, joiden takia aikuiset ihmiset tekevät typeriä tekoja ympäri maailman. Se ei ole mitenkään epätavallista, vaan aivan jokapäiväinen ilmiö.
21.04.2021 20:50 <Mikko Koho> En todellakaan hanki ystäviä tällä kommentilla, eikä ole tarkoituskaan, mutta kokemuksesta tiedän, että totuus satuttaa, ja sinänsä positiivisenkin muutoksen tekeminen on välillä joskus todella epämiellyttävää.

En enää yhtään ihmettele, miksi Suomessa on niin paljon psyykkisesti sairaita henkilöitä, miksi monetkaan heistä eivät parane, ja miksi esimerkiksi osa lapsista ja nuorista jää henkisesti kasvamatta tai kasvaa kieroon. Tämä on luonnollinen seuraus, sillä niin sanotussa terveessäkin väestönosassa on todella paljon aikuisen ulkokuoressa olevia, mutta henkisesti enemmän tai vähemmän kasvamatta jääneitä ja/tai kieroon kasvaneita yksilöitä, jotka eivät itsekään kykene ymmärtämään ja/tai myöntämään omaa tilannettaan, vaan keskittyvät kaatamaan kaiken muiden niskaan mm. projisoimalla ja siirtämällä omat henkiset kipupisteensä muihin.

Itse olen mitä vahvimmin kuulunut tähän ryhmään, varmasti kuulun osin vieläkin, mutta olen sentään jo viitisentoista vuotta pyrkinyt hoitamaan tätä sektoria kuntoon. Se on vaan välillä ollut turkasen vaikeaa, ja on samalla ollut hankala kasvaa ihmisenä, kun yhdessä vaiheessa ei hoidettu itse juurisyitä kuntoon vaan keskityttiin lääkitsemään ja hoitamaan oireita.

Joku on yhteiskunnassa pielessä, kun korkean hoitomotivaation omaavalle ja täysin huumausaine- ja päihdevastaiselle henkilölle syötetään terveydenhuollon toimesta vuositolkulla vahvoja lääkkeitä, joista erästäkin suositellaan ilman erityistä syytä ja varovaisuutta käytettäväksi vain muutaman kuukauden ajan, ei hallita niiden alasajoa, ja kesti 7,5v ennenkuin saatiin alasajo kunnolla käyntiin. Alasajokin kesti pahimman lääkkeen kohdalla n.1,5v ja siihen vielä noin vuosi päälle, että aivot ehtivät toipua. Nuo "myrkyt" (lääkkeet) ovat voineet olla alkuvaiheessa ihan paikallaan, mutta loppuvaiheessa niillä ei hoidettu ongelmia vaan aiheutettiin niitä lisää samalla, kun hoitoon hakeutumiseen johtaneiden juurisyiden hoitaminen estyi. Ihminen on usein henkisesti sokea itselleen, ymmärsi ja/tai myönsi sitä tai ei, ja tuossakin tilanteessa lääkitys ajoi minut sellaiseen tilaan, etten kaikilta osin itsekään tajunnut omaa tilannettani. En ole ainoa, joka on tuollaista kokenut, vaan kyseessä on yhteiskunnallinen ongelma, ja välillä saa pyöritellä päätä kun kuulee, että millaisia virheitä lääkitysten määräämisen kanssa on tehty.

Helppohan se on naureskella psyykkisesti sairastuneelle ja jo luonnostaan neuropsykologisesti poikkeavalle henkilölle, jota ei välttämättä edes itse tunne, ja unohtaa se, että olisiko itsessä mahdollisesti jotain korjattavaa. Sanotaan, että "se koira älähtää, kehen kalikka kalahtaa", ja eipä niitä reaktioita ihmisessä ilmene jos ei vastapuolessa/reaktion aiheuttajassa ole jotain, joka herättää jotain itsessä olevaa. Kuten huomaatte, kalikka kalahti minuunkin tämän aiheen osalta.

Lopuksi terveisiä vaan mm. niille naamanvääntelijöille, jotka ovat olleet todistamassa todeksi toista wanhaa hyvää sanontaa, eli "se joka itsensä ylentää, se arvonsa alentaa". Tuo jälkimmäinen sanonta ei päde ihan joka tilanteeseen, mutta usein kyllä.

© Janne Määttä 2004-2017