Kuva 1379 - Suuria seisovia pylväitä

30.04.2006 19:31 <RST> Jatko toi kai on jos olen oikein ymmärtänyt...

10.11.2012 16:16 <Rolle Möller> Juu, kuitujatkoskotelo Draka Comteq XOK-sarjaa.

10.11.2012 20:25 <Mikko Koho> Ja nuo kelat on sitä varten että jos menee poikki niin jostain saadaan sitten korvaavaa piuhaa tilalle. Nuo valokuidut ovat muuten pottumoisia jos esim. kaivuri vetää maanalaisen valokaapelin poikki. En muista ihan tarkkaan mutta oliko se 60m/suunta (eli yhteensä 120m) kun itse katkokohdasta pitäisi kaapeli, vihaista korjaajaa odotellessa, ottaa esiin ja sitten vaihtaa uuteen. Kuulemma nuo ovat rakenteeltaan sellaisia että vaikka itse vika korjaantuisi pätkällä uutta piuhaa ja hitsaamalla kuidut yhteen niin sille 60/120m matkalle voi jäädä piilovikoja mitkä sitten voivat oireilla vasta pidemmän ajan päästä. Ja amisaikoina ammattilainen kävi näyttämässä miten noita jatketaan. Pitää mm. olla varovainen kuidun pätkien kanssa ettei mene ihon läpi verisuonistoon ja sydämeen (eli samanlainen purkki mukana kuin sairaaloissa on käytetyille neuloille) ja vaikkapa 192 kuituisen kaapelin korjauksessa ylityö- ym. lisät voivat juosta aika iloisesti..

11.11.2012 13:41 <Tuomo Y> Valokaapelia ei voida jatkaa ”suoraan montunpohjalla” varsinkaan huonolla tai kylmällä kelillä, sillä hitsausjatkoskone vaatii kohtuullisen stabiilit olosuhteet. Siksi valokaapelijatkosten yhteydessä myös ylimääräistä kaapelia, että jatkoskotelo saadaan sisälle erityiseen jatkosvaunuun tai lämmitettävään telttaan, jossa on riittävän lämmintä ja kuivaa. Jatkoskotelon sisään ei myöskään saa jäädä kosteutta.

Valokaapelin kuidut ovat puhdasta lasia (125 um) ja lasihan kestää ”kohtuullisesti” rasitusta; vetoa ja vääntöä. Mutta aina syntyy ns. mikrohalkeamia, jotka saatavat aiheuttaa katkeamisen tai murtuman vasta ajan saatossa esim. lämpötilamuutosten tai uuden rasituksen yhteydessä. Siksi tuollaisessa kaivinkoneella tehdyssä kaapelinhaussa on syytä vaihtaa kaapelia se sata metriä, että varmasti saadaan
riskialtis osuus pois.

Netissä löytyy ”valokaapelialan kulttiteos” Helkamalta… kirja on kymmenen vuoden takaa, mutta perusasiat ovat edelleen voimassa. Uudempaa kirjallisuutta löytyy paperimuodossa.

http://helkamabica.fi/pdf/FlashCord-fi.pdf

Tuota ”kuitu sydämeen” – juttua pidän juttuna, jonka todennäköisyys on olematon… yhtään tositarinaa en ainakaan tiedä… kuidun pätkän pitäisi osua aika isoon suoneen, jotta se voisi liikkua. Mutta ihon alle se menee tosi helposti ja pistelee pitkään. Ja kun on näkymätön, niin lähes mahdoton poistaa. Ja esim. silmään mennessä voisi aiheuttaa tuhoa. Jatkosten tekijoillä on yleensä suljettavat purkit noita kuidun pätkiä varten.

11.11.2012 15:03 <Mikko Koho> Jep, juuri Helkaman materiaalia se Primatelin mies taisi käyttää luentomateriaalina. Mieleen vaan muistui kun hän kertoi paljon yhteen kuituun mahtuu dataliikennettä. Sitten kun tauolla kävin koulun koneella ja FICIXin sivuilla katsomassa niin Pasilan ja Otaniemen kytkimillä meni yhteensä juuri se sama datamäärä minkä hän kertoi yhden kuidun kykenevän välittämään.. Vuosi oli 2006 tai 2007.
FICIX hoitelee siis Suomessa operaattoreiden välistä maan sisäistä nettiliikennettä. Tietenkin operaattoreilla on myös omia yhteyksiä muualle.

11.11.2012 18:34 <Jouko> Joskus männä vuosina on tullut valokuidun jatkamista harjoiteltuakin ja aika hankalaa oli saada kuidun päät leikattua sivareilla suoriksi.. (Väärä työkalu, tiedän.) Räkähitsiä sai lähinnä aikaiseksi :-) Useimmissa hitsauskoneissahan lienee pieni näyttöruutu josta näkee kuidun päät moninkertaisesti suurennettuna (+leikkuu jälkensä) hitsaustapahtuman ajan.
Sormiin ei onneksi ole kuidun pätkiä tullut, mutta jollekin kurssilaiselle taisi säie sormeen jäädä ikävästi potemaan. Lasikuitumattoa tai vanhaa sammutuspeitettä käsitellessä paljain käsin kokee vastaavanlaista pistelyä... Tuon lasivilla jutun oppi jo tenavana, kun mokomaa kesti pari-kolme päivää. Mihinkään ei voinut tarttua ilman ikävää pistelyä :(

11.11.2012 19:24 <Mikko Koho> Ainakin siinä hitsauslaitteessa oli silloin sopivasti videoliitäntä niin oli hyvä katsoa auditoriossa hitsausta koko valkokankaan kokoisena :) En muista paljon sanoi hitsauslaitteen ja testerin hinnaksi mutta kumpikin oli kymmeniä tuhansia ellei peräti jokunen sata tonnia/laite. Eli sarjastamme: "kannattaa kolhia.."

11.11.2012 19:26 <Hartsa> Eikos se kuitu ollut jopa vaarallista saada sormiinsa.....näin joskus kuulin !!

11.11.2012 20:32 <muhentaja> Kämmenselässä ainakin on sen verran lähellä pintaa riittävän isoja laskimoita että jos kuidun onnistuu sinne tökkäämään ja katkaisemaan niin kyllähän se kiertoon herkästi lähtee. Verisuonen seinä on ymmärtääkseni kumminkin tujumpaa tekoa kuin iho, joten on vaikea sanoa kuin herkästi kuitu menee suonesta läpi.