<< ^ >>

Voimala2.jpg

- Imatrankosken voimalaitos alakanavan puolelta kuvattuna. Oikealla puiden takana valvomo/kytkinasemarakennus ja muuntamokenttä. Alakanavan yli menee myös melkoinen määrä voimalinjoja, mutta ne eivät valitettavasti näy kuvassa juuri lainkaan. Imatra 27.07.2005
Kuvaaja: Mikko Koho
Sijainti: N 61.16684° E 28.77450° Karttapaikake Google Maps OpenStreetMap

22.01.2011 14:00 <Mikko Koho> Kanavaa laajennettiin 1980-1990-lukujen taitteessa räjäyttämällä. Koska kanava oli, alkuperäisten suunnitelmien mukaan, mitoitettu 800m3/s virtaamalle ja koneiden tehot ja virtaamat alkoivat saneerausten myötä lisääntyä, jäi se ahtaaksi ja padotti liikaa. Kallis ja vaikea louhintatyö laski vedenpintaa laitoksella n.10cm ja lopulta antoi urakoitsijalle vastaavan työn Trollhättanilta Ruotsista. Nykyisin koneistojen maksimivirtaama on 970m3/s mutta sopimukset rajoittavat sen käytännössä pienemmäksi, erityisesti siksi koska Sveto- ja Lesogorskin laitokset eivät läpäise kuin noin 800m3/s. Koneet ovat nykyisin niin kuluneita ja tehot ja hyötysuhteet hävinneet että laitoksille on vihdoin saatu revisiorahat ja virtaama nousee arvoon n. 920m3/s. Lupien mukaan virtaama ei saa alittaa arvoa 200m3/s.
Virtaama on kuitenkin kerran, v.1993, pudotettu nollaan koska Suomalaisten ja Venäläisten välillä tuli epäselvyyksiä vedenpintojen ajosta, Venäläisten mielestä IVO ajoi vedenpinnan tahallaan liian alas maksimoidakseen oman tuottonsa. Lopulta riita saatiin neuvottelemalla ja kokeilemalla sovittua. Paikka on erittäin suosittu ja laiton kalastukseen ja kun Imatralla oli vielä valvomo sai poliisi todella useana yönä puuttua tilanteeseen ja viedä kalavehkeitä pois. Kerran entiseltä luokkakaverilta lähti päivää ennen koulunalkua kalastusvehkeet. Olin katsomassa kun poliisiauto ajoi paikalle. Irvokasta tilanteessa oli se että henkilö oli voimalaitoksella silloin työskennelleen työntekijän poika. Isä oli kuulemma ollut "todella iloinen" kun sai käydä poliisilaitoksella selittämässä tilanteen, hakemassa vehkeet ja mahdollisesti maksamassa sakot.
19.01.2012 20:51 <Jouko> Tuossa näkyy alkuperäinen uoman leveys: http://82.197.24.107/Kuvahaut/Kuvat/SuuretKuvat/S00570/S_00570_003802.jpg Vanhan vuod. 1928 uoman speksit; vesisyvyys noin 12 metriä, leveys n. 30 m ja pituus noin 700 m.
19.01.2012 21:57 <Mikko Koho> Tuo uoma oli jo tuolloin "lopullisissa mitoissaan" 800m3/s virtaamalle mitoitettuna. Alakanavan mitta on n.500m, hyvä nyrkkisääntö on Imatralla että puoli kilometriä yläkanavaa laitokselle ja laitokselta puoli kilometriä alkuperäiseen uomaan. Samoin yläkanava oli jo silloin täydessä leveydessä. Tuohon aikaan kun oli todella hankalaa, jos ei peräti täysin mahdotonta, laajentaa olemassa olevan laitoksen kanavaa. Mylly piti siis jo alunperin suunnitella loppuun asti ainakin paperilla, 5-7-koneita tehtäessä kanavan alkupäätä ja tietenkin koneaseman kohdalta käsittääkseni louhittiin kanavaa leveämmäksi mutta muuten tuo "pitkä osuus" oli jo valmis.
Miksei sitten tehty alunperin jo kahdeksaa Francisia? Laitos oli siihen maailmanaikaan niin valtava että sähkölle ei uskottu olevan kysyntää vaan kolme tehtiin heti valmiiksi ja neljäs kone vuotta myöhemmin. Itseasiassa kysyntä oli vain patoutunut ja odotettiin että jostain saisi riittävästi virtaa, ilmiötä oli jopa omalla paikkakunnalla. Sitten kun virtaa alkoi saamaan niin tulikin hoppu laajentaa.
20.01.2012 01:54 <Jouko> Mitä luulet onko kys. laajennus tehty virtaaman aikana vai kokonaan pysäytettynä? Mietin uoman kuvilla oloakin, mutta ruoppaaminen on varmaan tullut edullisemmaksi, kun 12 metrinen työpato ja veden poistaminen alakanavasta, sähkön suuren kysynnän aikaan, tuntuu hieman oudolta..
20.01.2012 03:44 <Mikko Koho> Laajennuksesta löytyy historiatietoa kirjallisessa muodossa, kuva voimalan näyttelytilojen seinältä ja päiväsaikaan virtaama oli silloiset täydet 800m3/s, öisin "vain" 400m3/s. Tuollaisen virtaaman päällä oleskelu ja työkoneiden pitäminen on jo oma taiteenlaji, louhinta vielä vaikeampi ja kaiken kruunaa seisminen eteneminen. Eräs entinen armeijan kapiainen, jolla on lataajan paperit ja joka on tehnyt louhintaa eläkepäivien ratoksi, kertoi että kivien sinkoutumismatkat ovat vielä helppo juttu, kokonaan toinen juttu on se että räjäytyksen tärinä etenee maata ja vettä pitkin tehokkaasti. Normaaleissakin louhinnoissa pitää varoa ettei naapuritalojen perustukset halkea ja louhijan oikeusturvan takia kaikki pitää dokumentoida niin ettei yhtään perustuksissa ennen ollutta halkeamaa mene louhijan vastuulle.
Vesivoimaloilla, varsinkin käyvällä, tuo eteneminen on sitten kokonaan oma lukunsa. Koneet ovat raskaita, satoja tonneja pyörivää massaa, mutta se massa pyörii suhteellisen pienten ja todella herkkien kannatinlaakereiden varassa. Yhtään liian isoa täräystä ei saisi tulla ettei tule kallista vahinkoa.
Työ oli kokonaisuutenaan aikoinaan niin vaikea että työn suorittaja sai vastaavan työn Trollhättanilta Ruotsista ainoastaan siksi että onnistuivat tässä projektissa niin hyvin. Ehkä nyt ymmärtää miksi ne kanavat aikoinaan yritettiin louhia jo valmiiksi tarpeeksi isoiksi.

© Janne Määttä 2004-2017