<< ^ >>

vekotin_ratkaisu_publ.jpg

120V Ratkaisu kuvaan http://calm.iki.fi/tolpat/?p=kuva&id=4671 .
Toivottavasti tekijänoikeudet ja julkaisuluvat menivät oikein kun sähköposteja tutkiskelin. Kuten arvoituksessa todettua, absoluuttista totuutta ei jälkipolville ole säästynyt mutta hyvä arvaus on olemassa.
Linnankosken voimalaitosta alettiin rakentaa v.1899 karbiditehtaan voimanlähteeksi Vuoksen Linnankoskeen ja se valmistui v.1900. Uuden uutukainen karbiditehdas paloi v.1901 ja voimalaitos jäi seisomaan. Laitos otettiin kunnostettuna uudelleen käyttöön v.1915 ja toimi monien eri vaiheiden saattelemana vuoteen 1928 jolloin se purettiin. Linnankosken putouskorkeutta alettiin hyödyntää Imatrankosken voimalaitoksessa. Laitoksesta on säilynyt jälkipolville hyvin vähän. Merkittävin muisto lienee Vuoksen syvyyksissä olevat laitoksen osat joita ei purettu. Ovat kuulemma todella mielenkiintoinen sukelluskohde edellyttäen että ymmärtää minkälaiseen paikkaan on menossa. Pinnaltakin kuulemma sopivissa olosuhteissa näkee jotain kun menee ihan päälle.
Laitoksessa oli kuusi 375RPM 200kVA 6kV 50Hz kolmivaihegeneraattoria joista jokainen kehitti 180kW, eli 1080kW yhteensä. Jokaista generaattoria lienee pyörittänyt kolme Francis-turbiinia 3m putouskorkeudella joka aikaansaatiin 120m siipipadon avulla joka ei sulkenut koko uomaa vaan "kaappasi" tarvittavan veden. Generaattoreiden magnetointia varten oli kaksi 400RPM 50kW 120V tasavirtageneraattoria jotka saivat voimansa omilta turbiineiltaan.
Laitoksesta on Imatran Urheilusukeltajien (http://www.imatranurheilusukeltajat.fi/) tekemä kirjanen jonka nykyisestä saatavuudesta ei minulla ole tietoa. Vuodelta 1900. Imatra 10.11.2003
Kuvaaja: Mikko Koho

22.02.2011 21:35 <Pekka> Miksi siinä täytyy olla tuo vekotin ja kondensaattori mukana, eikö sitä magnetointia voisi katkaista suoraan tuolla kytkimellä A jos vaan on yhtä järeää tavaraa kuin tuo vekotin ?
22.02.2011 21:45 <muhentaja> Tasavirta on ikävää katkaistavaa silloin kun tehoa liikkuu paljon, siinä kun ei ole nollakohtia joissa valokaari pääsee jäähtymään, siksi nuo apukilkkeet. Ymmärtääkseni ainakin osittain samasta syystä HVDC-yhteydet ovat vielä tänäkin päivänä vain kahden pisteen välillä, sellaista katkaisijaa ei ole vielä keksitty jolla oikoseen mennyt konvertteriasema saataisiin jännitteisestä HVDC-linjasta irti.
22.02.2011 22:41 <Mikko Koho> Ja huomioikaa laitoksen aikakausi. Tuohon aikaan eristystekniikka ei ollut läheskään samalla tasolla kuin nykyisin, silloin kytkentä/katkaisuylijännitteet olivat aikamoinen ongelma. Vielä 1950-luvun kirja mainitsee ne mutta toteaa että niiden suhteen on päästy tyydyttäviin ratkaisuihin joten niitä ei enää pidetä vaarallisina. Kun oletettavasti täällä liikkuu suurjännitepuolen tietäj(i)ä niin voisi heittää jonkun kommentin että miten on nykyisessä kantaverkkotason puuhastelussa.

© Janne Määttä 2004-2017