<< ^ >>

10,5kV IMA7-generaattori. Oulujoki oy:n Pyhäkoski otti kestolainaan ASEAn toimittaman IMA7:n ja toimitti myöhemmin tilalle itselle tarkoitetun Pyhäkoski 1:n. Pyhäkoski 2 ja 3 olivat samanlaisia kuin IMA7. Ensimmäinen koekäyttö 6.12.1951, tuotannolliseen käyttöön 1952. Alunperin Kaplan-kone (Tampella/General Electric), alkuperäinen maksimivirtaama 150m3/s ja teho 30MW, nimellinen putouskorkeus 24m.
Revisioitu 2006 (Fortum, General Electric, Koncar, lisäksi tietysti muita.) Nykyiset arvot 24m, 180m3/s, 150RPM, 38MW, 45MVA, 10,5kV. Sähkön kehitys tapahtuu lattian alapuolella jossa on kiertoilmajäähdytteinen generaattoriosa, vasemmalla kolmannesta kaiteenraosta ja oikealla alakulmassa näkyy turkkilevyluukku jonka alla on vesipatteri jonka läpi virtaa Vuoksen vesi jäähdyttäen kiertoilmaa. Näitä on koneen kehällä tasaisin välimatkoin useita. Yläpuolella on kannatinristikko jonka yläpuolella puolestaan kantolaakeri joka on Ftoroplast-4-muovilaakeri (630t pyörivää massaa + veden aiheuttama paine, mitoitettu luonnollisesti kestämään koneen ryntäys.) Laakerisegmentit päällystetty muovilla ja "linssin", koneen sisällä näkyvän kartiokkaan osan, liukupintana teräs. Ratkaisulla saavutetaan huomattavasti alhaisempi käyntilämpö (valkometallilaakerilla 70°C, muovilaakerilla 50°C) ja esitteen mukaan 30-50% alhaisempi tehohäviö. Lisäksi ei tarvitse painevoitelua ja voi huoltotilanteessa ajaa pitkiä aikoja alhaisilla kierroksilla. Kantolaakerin ja punaisen osan välissä hoitosillan yläpuolella on magnetointigeneraattori joka ei enää ole käytössä (staattinen magnetointi) mutta tarvitaan koneen mekaanisen rakenteen takia. Koneen päälle johtavia kahta ohutta putkea ja niiden jatkeena ylhäällä olevia letkuja moni vieras luulee generaattorikaapeleiksi. Tosiasiassa ne ovat hydrauliöljyputkia jotka johtavat säätövoiman akselia pitkin turbiinin juoksupyörään jossa on hydraulinen servo mutta vesinapa, ts. välitysmekanismi lavoille on veden ja inhibiitin (ruosteenestoaine) seoksella voideltu. Vältetään sama ongelma kuin Kaplan-koneella ja ihmisellä esiintyy. Varma merkki siitä että kone on tulossa vanhaksi ja revisiokunnossa on se kun koneisto alkaa laskea alleen eikä juoksupyörän tiivistimiä meinaa saada pitämään öljyä sisällä. Tämä kone ei tiettävästi ole sitä tehnyt. Säätöpaine 140bar, revisioimattomissa koneissa voi olla luokkaa 15, 25, 40bar.
Sähkö johdetaan Imatran koneista yhdeksällä tai 12 yksivaiheisella AL800mm2 johtimella, eli siis kolme tai neljä johdinta/vaihe/kone. Tällä koneella 12kpl. Kaapeloinnit uusittiin muistaakseni 2005 (SLO:n asiakaslehdessä juttu.) Sitä ennen kaapelointi oli kirjavaa ja käytössä oli jopa kangaskaapeleita. Uusiminen paransi huomattavasti laitoksen paloturvallisuutta.
Koneistoautomaatio Fortumin omaa valmistetta. Laitoksen ajo (käynnistykset ja pysäytykset, tehonsäätö) perustuu ylävedenpinnan pitämiseen vakaana ja tapahtuu normaalisti automaattisesti.
IMA7 on ollut todella onnistunut hankinta, tehty rautaa säästämättä ja laadussa tinkimättä. Luotettavuudesta kertoo mm. se että kantolaakeri purettiin täydellisesti vasta revisiossa ja oli siinä kunnossa että sen olisi voinut laittaa, mikäli ei olisi uusittu, uudelleen käyttöön. Miinuksena koneessa on se että se on liian suuri konesalin mittoihin nähden. Generaattoria kasattaessa 1950-luvulla piti osittain tehdä väärinpäin, laittaa roottori ensin paikoilleen ja laskea vasta sitten staattori kannatinristikon kanssa paikalleen. Lisäksi kone oli tehty järjettömillä toleransseilla, ilmaväli oli 24mm kun vanhoissa ASEAlaisissa se oli 12mm. Nykyään ilmavälit uusitaan 8mm suuruisiksi.
Muuta huomionarvoista kuvassa on vasemmalla ylhäällä näkyvä kävelysilta. Sen varrella olevia ovia aukomalla ja oikealla automaatiokaappien takana olevia ilmasäleikköjä avaamalla laitetaan IMA1-6-koneet talvella sisäkiertoon samalla tavalla kuin auto jolloin konesali lämpenee hukkalämmöllä ja lisäksi jäähdytysilmakanavien toisella puolella on ovet tuuletuskäytävään jonka kautta lämmin ilma saadaan laitoksen muihin osiin. Ideana hyvä mutta ongelmana on nykyisten koneiden hyvät hyötysuhteet jolloin kovimmilla pakkasilla lämpö ei tahdo riittää. Uusissa hydraulikoneistoissa onkin ilmajäähdytys. Kesällä jäähdytysilma otetaan ulkoa ja puhalletaan katolle. Mikäli suotimet fuskaavat niin generaattori likaantuu sisältä ja kova veto, tärinä ja lämpötilavaihtelut aiheuttavat haasteita estää paloilmoittimen virhehälytykset.
Vasemmalla seinällä punaisen täplän kohdalla on naishenkilöiden kauhu. Vuosien varrella on monta kertaa oppailla ollut hauskaa kun naishenkilöt hytkyvät vaa'an edessä jonka mittari värisee ja näyttää asteikosta riippuen joko nollaa tai 900kg. Vaaka mittaa CO2-sammutusjärjestelmän pulloissa olevaa kaasumäärää. Järjestelmä on käytössä kaikilla koneilla mutta automaattilaukaisussa vain parissa, revisioiduissa koneissa käämit ovat itsestään sammuvia, syttyvät kyllä palamaan mutta sammuvat ennenkuin sammutusjärjestelmä ehtii toimia.
Konesalin vasemmassa takanurkassa näkyy konevalvomo. Kyseinen akvaario on hankittu 1990-luvun alussa ja vanha konevalvomo, josta myös kuva on otettu, on näyttelytilana. Vuodelta 1951. Imatra 27.07.2010
Kuvaaja: Mikko Koho