Langattoman lähiverkon laitteet täyttävät lupauksensa varsin hyvin. Kuuluvuusalueet ovat luvattujen suuruisia testatuilla alueilla, mutta siirtonopeus jää joillakin laitteistoilla huomattavan pieneksi. Nokian laitteistoissa oli ohjelmistovikoja, joiden vuoksi kaikki ominaisuudet eivät toimineet luvatulla tavalla. Tukiasemaan on tulossa kuitenkin uusi ohjelmistoversio kevään kuluessa, joten ehkä se korjaa nyt havaitut ongelmat.
Kun verkossa on vain vähän liikennettä, noin 20 % verkon kapasiteetista käytössä, toimii Nokian tukiasema hyvin, mutta jos verkossa siirretään koneesta toiseen suuria tietomääriä, on tukiaseman ohjelmistolla taipumus kaatua ja siirto katkeaa. Tämä tapahtuu sekä siirron tapahtuessa langattoman aseman ja langallisessa verkossa olevan aseman välillä että kahden langattoman aseman välisessä tiedonsiirrossa.
Tukiaseman saa kaatumaan myös pyytämällä langattoman verkon asemalla tukiaseman verkon tila -tietoa web-käyttöliittymästä. Noin joka kolmas pyyntö aiheuttaa tuki-aseman ohjelmiston kaatumisen ja kaikkien langattomien asemien yhteydet katkeavat. Ongelma vaikuttaa liittyvän WEP-asetuksiin. Kun käyttöön otettiin 128-bittiset käyttäjäkohtaiset salausavaimet 40-bittisen jaetun salausavaimen sijasta, ongelmat vähenivät. Tiedostojen siirrolla ei enää tapahtunut kaatumisia eikä verkon tila -tietoa pyytämälläkään tukiasema kaatunut enää kuin hyvin satunnaisesti. Kun käytössä ovat käyttäjäkohtaiset avaimet mutta ei yhtään jaettua avainta, kaatuu tukiasema lähes aina verkon tila -tiedon kyselyyn. Toimimattomia ominaisuuksia olivat myös langaton siltaus ja NAT.
Nokian WLAN-korttien Windows-ajuri on epävakaa ja käynnistyy väärässä kohdassa Windowsin käynnistystä sotkien Novellin käyttäjätunnuskyselyn. Ajurin epävakaus ilmenee heikossa kentässä, jolloin ajuri toisinaan jumittuu pitkäksi aikaa tai kokonaan, jos yhteys toistuvasti katkeilee. Normaalissa käytössä kortti ja ajurit kuitenkin toimivat hyvin, kunhan alueella on vakaa signaalinvoimakkuus. Normaalikäyttäjä tuskin huomaa mitään eroa lankaverkon yhteyksiin verrattuna, mutta jos on tarve siirtää usein isoja tiedostoja, WLAN-verkon 10 Mbit:n/s Ethernetin nopeutta hitaampi siirtonopeus ei jää huomaamatta.
Muiden valmistajien tukiasemat toimivat vakaasti, eikä erityisiä ongelmia esiintynyt. Kun Wavelanin WLAN-korttia käytettiin kannettavassa tietokoneessa, kaatui Windows monta kertaa. Koska vastaavaa kaatuilua ei esiintynyt Nokian eikä Ciscon kortteja käytettäessä, on oletettavaa, että Wavelanin kortin ajuri aiheutti tämän ongelman.
Kun tukiasema ja langaton asema ovat samassa huonetilassa, vaihtelee signaalinvoimak-kuus huoneessa välillä 85 - 99 % Nokian ajurin näytöstä katsottuna. Ajuri ei kuitenkaan kerro, mihin näitä prosenttilukemia verrataan. Jo ohut seinä aiheuttaa signaalinvoimak-kuuden laskemisen noin kymmenen prosenttia. Puoliavoimessa tilassa (avoimia oviaukkoja, limittäisiä seiniä) noin 25 metrin päässä olevan tukiaseman signaalinvoi-makkuus on enää 50 - 60 %. Kun matkaa on noin 25 metriä ja välissä on yksi ohut seinä, on signaalinvoimakkuus enää 20 - 40 %. Tällöin satunnaisesti yhteys huononee jo niin paljon, että joitakin paketteja häviää. Mentäessä talossa kerroksissa alaspäin hävisi verkkoyhteys kokonaan noin kaksi kerrosta alempana. Nokian laitteet vaikuttavat hieman epäherkemmiltä kuin muiden valmistajien laitteet. Ciscon korttia käytettäessä portaikossa sai laskeutua kerroksen alemmas ennen kuin yhteys katkesi. Nokian laitteilla ei saatu teknologiakeskuksen tiloja katettua yhdellä tukiasemalla niin, että yhteys toimisi joka paikassa jossa sitä käytetään. Tilojen pohjapiirrustus ja laitteiden sijoittelu ovat liitteessä 6. Sen sijaan käytettäessä esimerkiksi Wavelanin WLAN-korttia ja Nokian tukiasemaa toimi yhteys joka paikassa yhtäkin tukiasemaa käytettäessä. Liitteen 6 kuvasta näkyvät tukiasemien paikat todettiin lähes optimaalisiksi. Jos tukiasemat sijoitellaan muualle, alkaa langattomista asemista aina jokin vaihdella tukiasemaa, johon se on yhteydessä. Kun tukiasemat on sijoiteltu kuvan osoittamalla tavalla, käyttävät langattomat asemat hyvin vakaasti samaa tukiasemaa koko ajan.
Yleisesti Wavelanin laitteilla saavutettiin suurin kantavuusalue ja Nokian laitteilla se on pienin. Ciscon laitteiden kantavuusalue jää näiden kahden välille. Kuitenkaan erityisen suuria eroja minkään laitteiden välillä ei kantamassa havaittu. Kun Ciscon tukiasema oli asetettu käyttämään vain 1 mW:n lähetystehoa, loppui kantama jo noin 25 metrin kohdalla puoliavoimessa tilassa täysin.
Kun tukiasema on sisätiloissa neljännessä kerroksessa ikkunan kohdalla, saadaan WLAN-yhteys muodostettua lähes kaikkialla, josta on näköyhteys kyseiseen ikkunaan. Testattavan alueen suuruuden rajoittivat maastoesteet ja rakennukset noin 150 metriin. Kauimmaisessa testipisteessä signaalinvoimakkuus Nokian WLAN-kortin sisäisellä antennilla oli noin 45 % ja siirtonopeus oli lähellä tukiaseman vieressäkin saavutettua. Kun tukiaseman ja langattoman aseman välissä oli harvaa puustoa, putosi signaalin-voimakkuus heti alle 20 %:n ja siirtonopeus alkoi heittelehtiä. Jos näköyhteyden katkaisi jokin kiinteä este, kuten viereisen talon seinä, hävisi yhteys kokonaan. Kun tukiasemaan liitettiin ympärisäteilevä antenni ja antenni teipattiin ikkunaan kiinni, putosi signaalinvoimakkuus ulkona noin puoleen verrattuna sisäisten antennien käyttöön. Siirtonopeus kuitenkin pysyi lähes täytenä. Liitteessä 7 on kuvia laitteistosta tässä testissä sekä kuvat testipaikoista tukiasemaan päin. Kuvissa tukiaseman sijainti on osoitettu nuolella. Wavelanin Range Extender -antennillakaan ei saavutettu minkään-laista parannusta kantamassa verrattuna kortin sisäisen antennin käyttöön. Ympäri-säteilevien antennien ainoaksi käyttötarkoitukseksi jää tapaukset, joissa tukiasema on sijoitettava paikkaan, joka on epäedullinen radioaaltojen etenemiselle. Tällöin antenni saadaan siirrettyä parin metrin päähän parempaan paikkaan.
Nokian WLAN-kortin hallintaohjelman tilastokäyrät eivät ole erityisen hyviä signaalin-voimakkuuden seuraamiseen, koska ohjelma tasoittaa hetkittäiset piikit ja kuopat signaalinvoimakkuudessa piirron edistyessä. Ajuri näyttää siirtonopeudeksi aina 11 Mbit/s, vaikka todellinen käytettävä siirtonopeus olisikin pienempi. Oikeita siirtonopeuksia ja bittivirhesuhteita saadaan mitattua Nokian Site Survey Tool -ohjelmalla. Myös Ciscon testiohjelma näyttää nopeudeksi aina 11 Mbit/s. Wavelanin testiohjelma on ainoa, joka osaa näyttää pakettien siirtoon käytetyn todellisen nopeuden. Ohjelma ei kuitenkaan osaa näyttää tätä tietoa kuin Wavalanin tukiasemaa käytettäessä.
WLAN jää siirtonopeudessa aika kauas mainoksissa luvatusta 11 Mbit:stä /s (1,35 MBps). Kuvassa 35 on MRTG-ohjelman [13] piirtämä käyrä Nokian A032 -tukiaseman WLAN-liitännässä siirtyneestä tietomäärästä. Testissä siirettiin 700 megatavun ko-koinen videotiedosto 10 Mbit:n/s parikaapeli-Ethernetissä olevasta web-palvelimesta Nokian tukiaseman kautta PIII/500 MHz -koneeseen, jossa oli Nokian WLAN-kortti. Web-palvelin oli yhteydessä WLAN-tukiasemaan keskittimen kautta. Käytössä oli 128-bittinen asemakohtainen salausavain.
Kuvan 35 tiedoista nähdään, että suurimmillaan viiden minuutin siirtonopeuden keskiarvo on ollut 449 kBps eli noin kolmasosa luvatusta. Siirtonopeutta voitaisiin saada hieman parannettua langattoman verkkokortin monia ajoitus- ja muita parametreja muuttamalla, mutta tämä olisi vaatinut aikatauluun nähden liian paljon näihin asetuksiin tutustumista. Kun siirrettiin sama tiedosto lankaverkon koneesta toiseen, oli nopeus lähes kaksinkertainen langattoman verkon siirtonopeuteen verrattuna. Kuvasta 36 ilmenee, että tällöin suurin viiden minuutin keskiarvo siirtonopeudessa oli 822 kBps. Lankaverkossa päästiin siis noin 65 % siirtonopeuteen maksimiin verrattuna. Molem-missa testeissä tiedosto otettiin vastaan Netscape 4.7:llä. Verkossa ei ollut testien aikana merkittävästi muuta liikennettä.
Eri valmistajien laitteiden välistä siirtonopeutta testattiin erillisessä testiverkossa, jossa oli P120-prosessorilla varustettu kone web-palvelimena. Koneen käyttöjärjestelmä oli Linux ja kone oli kytketty 10 Mbit:n/s keskittimeen. Eri valmistajien tukiasemat olivat kytkettyinä keskittimeen, ja testissä tukiasemat olivat toiminnassa yksi kerrallaan. Kaikissa tukiasemissa käytettiin samaa kanavaa, jolla ei ollut alueella muuta liikennettä. Langattomana asemana oli Dell-kannettava, jossa oli 300 MHz:n PII-prosessori ja Windows98 -käyttöjärjestelmä. Testissä siirrettiin 50 megatavun zip-tiedosto web-palvelimesta kannettavan kovalevyyn Netscape 4.7:lla. Langaton asema oli noin kahden metrin päässä tukiasemista, joten siirto-olosuhteet olivat mahdollisimman hyvät. Tiedosto siirrettiin kaksi kertaa ja tuloksista otettiin keskiarvo. Testin tulokset ovat liitteessä 5. Testissä ilmeni, että Ciscon WLAN-kortti ei ole kovin hyvin yhteensopiva muiden valmistajien tukiasemien; sitä käytettäessä siirtonopeus jäi hyvin alhaiseksi. Suurin siirtonopeus, 4 Mbit/s, saavutettiin käyttämällä Nokian WLAN-korttia ja Lucentin tukiasemaa. Ainoastaan Ciscon WLAN-kortti saavutti suurimman siirto-nopeuden käytettäessä saman valmistajan tukiasemaa. Vertailun vuoksi sama tiedosto siirrettiin kannettavaan myös 3Comin 3C589C 10 Mbit:n/s Ethernet-kortilla. Tällöin siirtonopeudeksi saatiin 5,4 Mbit/s, joka tosin on aika alhainen lukema 10 Mbit:n/s Ethernetille mutta kuitenkin suurempi kuin langattomilla laitteilla saavutettu suurin nopeus. Tästä voidaan päätellä, että testeissä rajoittavana tekijänä ei ollut palvelimen tai asiakkaan hitaus vaan langattoman verkon laitteet.
Verkon toimivuuttaa testattiin myös laittamalla kaksi täysin erillisessä verkossa olevaa tukiasemaa käyttämään samaa kanavaa. Molempiin verkkoihin liityttiin yhdellä langat-tomalla asemalla ja molempiin langattomiin asemiin siirrettiin yhtäaikaa 50 megatavun zip-tiedosto. Saman taajuuden käyttö laski molempien langattomien asemien siirto-nopeutta noin 15 %, vaikka verkoilla ei ollut mitään yhteistä. Oman arvion mukaan samalla alueella voi siis olla enintään kolme erillistä verkkoa samalla kanavalla verkko-jen toiminnan liikaa kärsimättä. Myös mikroaaltouunin havaittiin häiritsevän verkon toimintaa varsin suuresti. Kun langaton asema oli sijoitettu noin kolmen metrin päähän mikroaaltouunista ja tukiasemaan oli matkaa noin 15 metriä, oli vaikutus siirtonopeu-teen huomattava. Minkään kortin mittarit eivät näytä eroa signaalinvoimakkuudessa tai kohinatasossa, kun mikroaaltouuni on toiminnassa. Kaikkien korttien siirtonopeus kuitenkin putoaa noin viidesosaan, kun mikroaaltouuni on toiminnassa.
Kokonaisuutena Lucentin laitteisto oli selkein käyttää. Se oli myös tehokas, mutta WEP-salausta käytettäessä siirtonopeudet laskivat rajusti. Ciscon tukiasema toimi hyvin, mutta WLAN-kortin ajurien käyttö oli hiukan hankalaa. Nokian laitteisto oli helppokäyttöisin perusasetusten osalta. Nokian ongelmia olivat laitteiden ja ajureiden epävakaus.
3.2 Tukiasemat - asennus | Sisällysluettelo | 4 Yhteenveto